Aurinkoa ja banana breadia

Ensimmäinen kevätkuukausi on alkanut! Iloa ei vähentänyt edes se, että bebe nukkui hieman heikommat yöunet, nukahtaen 23.40 ja heräten 2.50 syömään. Tämän jälkeen bebe heräsi miehen lähdettyä töihin syömään vähän vajaa kuusi ja sängystä noustiin ylös aikaisemmin kuin pitkään aikaan, noin puoli yhdeksän maissa. Aurinko paistoi hetkittäin niin ihanasti heti aamusta, että en malttanut odottaa vaunulenkille lähtöä. Lisäksi mielen sopukoissa kolkutti huono omatunto koiran lenkityksestä viime aikoina.

Yhden maissa päästiin ulos, beben jo vetäessä sikeitä vaunuissa. Koiran into ulkona olosta oli mahtavaa katseltavaa, ja kieltämättä itsekin iloitsin sopivasta viidestä pakkasasteesta ja siitä, että aurinkolasit sai laittaa naamalle. 

Äsken innostuin vielä leipomaan, kun hedelmävaasissa oli muutama uhkaavasti tummuva banaani. Olen jo pidemmän aikaa halunnut itse testata Banana breadia. Kakun tein Hellapoliisin banaanikakun ohjetta mukaillen. Lopputulosta emme vielä ole päässeet testailemaan, mutta ainakin taikina maistui herkulliselta!

– Kaisa

Neljä viikkoa

Pikku neiti on jo neljän viikon ikäinen! Minulta on kysytty usein, että onko tyttö kasvanut paljon. Olen vastannut, ettei kasvua tai painonnousua ole huomannut oikeastaan kuin beben vaatteiden väljyyden vähentymisestä. Tänään neuvolassa tehty mittaus ja punnitus kuitenkin todisti kehitystä tapahtuneen; neidin paino on noussut reilun 400 grammaa sairaalasta kotiutumisen jälkeen ja pituuttakin on tullut melkein neljä senttiä!

Kaksi viimeistä yötä on mennyt hienosti. Neiti on tosiaan osoittautunut iltakukkujaksi, ja nukahtaminen illalla on ollut hieman haasteellista. Unen lahjat on neiti kuitenkin perinyt äidiltään (ainakin mieheni mukaan), sillä nukahdettuaan neiti nukkuu helposti viisi, jopa kuusikin, tuntia putkeen. Ja sehän kelpaa vanhemmille!

Pitkien yöunien lisäksi iloa tuo puhdas, siivottu koti ja se, että tänään on perjantai, mikä tarkoittaa viikonlopun alkua. Saadaan olla koko perhe yhdessä seuraavat kaksi päivää. Lisäksi mies lupasi viedä minut tänään syömään ihan kahdestaan. Pikkuneiti menee siksi aikaa hoitoon mummon ja ukin luokse. 

– Kaisa

Arki

Arki on nykyään aika ihanaa. Pitkiä aamuja kylki kyljessä beben kanssa, päiväunia sylissä ja pieneen ihmeeseen tutustumista. Välillä mukaan mahtuu toki myös kitinää ja muita harmituksia, kuten eilen koiran oksennusta olohuoneen matolla.

Kaksi päivää kotiäitiyttä takana, kun mies palasi isyyslomalta töihin torstaina. Hyvin on mennyt. Neiti on toistaiseksi ollut päiväsaikaan rauhallinen, ja antanut äidillekin omaa aikaa, joten suihkuunkin on kerennyt neidin ottaessa torkkuja Tripp Trappin vauvakaukalossa. Pahimmat kitinätkin on säästetty ilta-aikaan. Muutenkin neiti on osoittanut taipumusta illan virkuksi ja aamun torkuksi, tullee siinä äitiinsä.

Odotan säiden paranevan, jotta päästään beben ja koiran kanssa vaunuilemaan! Tämän päivän sää antaa jo vähän toivoa paremmasta. Toistaiseksi ei olla päästy vielä paljon ulkoilemaan, kun ilma on viimepäivinä ollut niin kurja. Toivottavasti alkava viikko olisi edellistä vähäsateisempi.

– Kaisa

Neiti tuli maailmaan

Pikkuneidin tuloa ei lopulta jouduttu odottamaan kauaa lasketun ajan jälkeen. Illalla rv 40 + 1 synnytys alkoi ennalta varoittamatta suht’ kovilla supistuksilla ja rv 40 + 2 aamuyöllä neiti syntyi. Synnytys tuntui, varsinkin nyt jälkeenpäin miettiessä, nopealta sillä ensimmäisten supistusten tuntumisesta lapsen syntymään ei mennyt kuin reilu kuusi tuntia. Lopputuloksena meille syntyi maailman suloisin pikkutyttö.

Sairaalassa vietimme kolme päivää, joka tuntui varsin sopivalta ajalta. Meillä oli perhehuone, joten tytön isäkin sai olla luonamme yötä päivää. Kolmen päivän jälkeen seinät alkoivat jo kaatua tuoreen isän päälle, ja lupa kotiinlähdölle tuli passeliin aikaan. Itseäni kotiinlähtö hieman jännitti, sillä olihan se helppoa kun kätilöiltä sai apua mihin vuorokaudenaikaan tahansa pelkällä napin painalluksella.

Elo kotona on kuitenkin sujunut hyvin. Niin hyvin jopa, että päivät tuntuvat menevän vilahduksessa. Uskomatonta, että kohta vauvan syntymästä on kolme viikkoa ja miehen isyysloma loppuu, ja hän joutuu palaamaan töihin. Se onkin tämän äidin seuraava koettelemus; kuinka selviänkään päivät yksin kotona kolmiviikkoisen pikkuneidin kanssa?

-Kaisa