Mikä päivä?

Konkreettisin asia, mistä huomaa äitiysloman muuttuneen jo osin arjeksi, on se ettei päivistä pysy kärryillä. Eilen keskiviikkona olin vakuuttunut siitä, että on tiistai ja myös viime viikolla sekosin arkipäiväistä. Mies nauraa, eikä oikein ymmärrä miten sekoilen päivissä. Viikot myös hurahtavat ohi pikavauhtia. Kohta ollaan jo maaliskuussa!

Odotan kevättä ja kesää innolla. Odotan sitä, että ulos mennessä ei tarvitse laittaa päälle montaa kerrosta vaatteita ja aurinko on näkyvissä muulloinkin, kuin kurkistaessaan pilviverhon takaa. Odotan myös sitä, että kotimaisia marjoja voi ostaa torilta ja, että takapihan puutarhaa saa taas alkaa hoitamaan.

Kesäsuunnitelmiakin on jo alkanut muodostumaan. Jos suunnitelmat toteutuvat, tulee pikkuneidin ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautumaan Espanjaan!

– Kaisa

Mainokset

Vuodenvaihteen mietteitä

Paljon on tapahtunut kevään jälkeen, jolloin viimeksi kirjoittelin. Odotettu kesä tuli, kesäloma vietettiin Suomea autolla kierrellen, Virossa reissaten ja kotona nautiskellen. 

Puutarhan sato ei ollut täysin odotusten mukainen, koska säät olivat, no mitä ne nyt olivat. Chilit ja tomaatit olisivat vaatineet kunnon kasvihuoneen menestyäkseen. Yrtit ja kesäkurpitsa sen sijaan viihtyivät takapihallamme, ja niiden tuotoksista päästiin nauttimaan ihan mukavasti. Puuttuvan lämmön johdosta into puutarhan hoitoon kuitenkin hieman lopahti loppukesästä, jolloin puutarha olisi varmasti vaatinut eniten huomiota. No, ensi kesänä sitten uusi yritys, toivottavasti sää on suotuisampi kun menneenä kesänä.

Suurin pieni mullistus, joka ilmoitti tulostaan elämäämme vuonna 2015 on kuitenkin vielä masussani kasvava vauva! Loppumetreillä ollaan odotuksen suhteen, laskettuun aikaan on reilu kolme viikkoa. Vaikka viimeksi neuvolassa käydessä lääkäri totesi, ettei merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ennen laskettua aikaa ole, uskon sen kuitenkin koittavan ennemmin kuin myöhemmin! Saa nähdä, kumpi voittaa ennustuksellaan, moderni lääketiede vai intuitioni. Koittaa synnytys milloin hyvänsä, odotamme sitä jo jännityksellä, joskin rauhallisin mielin. 

Vuosi 2016 tullee siis eroamaan hyvin paljon vuodesta 2015 ja kaikista sitä edeltävistä. Ajatuksena onkin kirjailla blogiin muistiin tuntemuksia elämän ehkäpä suurimman muutoksen tullessa elämäämme. Tästä se lähtee!

Kaisa

Kolmas

Tänään on YK:n onnellisuuden päivä, jonka tavoitteena on keskittää huomiomme onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeyteen. Kuinka sopiva päivä tähän kevääseen!82306

Aiemmin keväällä asetin tavoitteeksi arjesta nauttimisen. Happiness is not a destination. It is a way of life – sopii siis paremmin kuin hyvin tämän vuoden teemaan. Ei ne viikonloput ja lomat, vaan arjen pienet ilot.

Tällä viikolla minulle on tuottanut iloa mm. aurinkoiset päivät, chilin taimien siirto uusiin ja suurempiin kasvatusastioihin, takapihan paviljongin kangaskaton uusimisen hoitaminen (Vihdoinkin!) ja onnellisen ja innokkaan koiran ilon seuraaminen, kun maa on sulanut ja uudet tuoksut ovat tulleet esille lumien kadottua. Olen myös muistanut nauttia näistä hetkistä kiireen keskellä. Hyvä minä!

Kaisa

Katso lisää http://www.ykliitto.fi/tapahtumat/onnellisuuden-paiva

Happiness kuva täältä.

Kevään merkkejä

Aurinko on tullut takaisin! Aamulla ennen seitsemää töihin lähtiessä oli vielä hämärää, mutta jo matkalla valo alkoi silmin nähden lisääntyä. Puolen päivän aikaan riemullani ei ollut rajoja, kun aurinko häikäisi silmiä ikkunan läpi. Kotiin tullessa aurinkolasit silmilläni ajaessani huomasin, että Turun tielle oli muutettu kesänopeusrajoitukset. Selvittiin siis tästäkin talvesta!

Kevään merkkejä.
Kevään merkkejä.
Viikonloppuna stressitaso oli matalalla. Lauantaina olin pitkästä aikaa yksin kotona. Poikaystävän tutkiessa ystävänsä kanssa ensin golf-messujen ja myöhemmin Kallion kuppiloiden tarjontaa, vietin laatuaikaa kotona yhdessä koiran kanssa. Pestiin pyykkiä, tyhjennettiin tiskikone, järjesteltiin kotia, leviteltiin lunta takapihalla lumen sulamisen nopeuttamiseksi ja otettiin torkut sylikkäin keskellä päivää. Nautittiin vain olemisesta. Muistin taas millaisia lauantaipäivät usein ennen olivat. Vaikka yksin vietetty aika on ihanaa sekin, oli illan tullen jo aikamoinen ikävä koko päivän erossa olon jälkeen toista.

Sunnuntaina leivoin pitkästä aikaa. Helpon kaavan kautta toki, tein kaksi piirakkaa poikaystävän vanhempien visiittiä varten. Meillä jään usein keittiössä toisen innokkaan ja taidokkaan kokin jalkoihin, mikä arkena onkin enemmän kuin ok. Kuitenkin ajan kanssa ja inspiraation iskiessä kokkaus, ja etenkin leivonta, on mitä parhainta ohjelmaa sunnuntaipäivälle.

Otin myös askeleen kohti aikaansaamista; laitoin tiedustelun alkukesästä pidettävästä koirakoulusta. Aktivointia ja yhdessäoloa minulle ja koiralle. Vastauskin tuli jo, ja meidät on vahvistettu osallistumaan. Mahtavaa, nyt voin vetää ensimmäisen viivan siihen kuvitteeliseen tukkimiehen kirjanpitoon, johon merkkaan kaikki tämän vuoden (pienetkin) onnistumiset!

Kaisa

Ensimmäinen

Kevään tullen tekee aina mieli aloittaa jotain uutta. Arjen ollessa tasapainoilua työn ja muun elämän välillä, pulpahtelee ajatuksiin ideoita siitä, mitä haluaisi tehdä, saavuttaa tai ainakin aloittaa. Ajan antaessa myöden, ajattelen aina. Hölmöä, sillä oikeastaan kaikessahan on kyse siitä, että järjestää aikaa niille asioille joihin aikaa oikeasti haluaa käyttää. Helposti sitä tulee huomaamattakin käytettyä muutenkin rajallisesta ajastaan tunteja merkityksettömiin juttuihin. Miksei panostaisi asioihin, joista saa iloa, energiaa ja hyvän olon tunnetta. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän sen.

Reilu kuukausi sitten kirjasin työpaikan itsensä johtamisen valmennuksen yhdeksi tavoitteeksi ”En elä viikonloppuja varten”. Kun ajattelen elämääni taaksepäin, on työvuosieni aikana ollut jaksoja, jolloin työ ei ole juurikaan tuottanut elämään positiivista sisältöä ja työviikkojen ykköstavoitteena on ollut saavuttaa perjantai-iltapäivän kotiinlähtöhetki. Tilanne on nyt huomattavasti valoisampi, mutta siitä huolimatta haluan keskittyä tekemään arjesta enemmän juhlaa.

Tänä keväänä, kesänä ja toivottavasti loppuelämän ajan, aion tehdä asioita, jotka piristävät ja tuottavat iloa arkeen.

Suunnitelmia on jo. En malta odottaa, että lumet sulavat ja voimme aloittaa takapihan laittamisen kesäkuntoon. Kukkia! Yrttejä! Vihanneksia! Chilin taimet kasvavat jo ikkunalaudalla. Kuntosalikortti löytyy, ja koska matka salille mitataan sadoissa metreissä kilometrien sijaan, ei ajan niukkuus voi olla esteenä hyvän olon hankkimiselle hikiliikunnalla. Kodin kupeesta harjulta löytyy metsäistä aluetta, jossa koira liikkuu enemmän kuin mielellään. Täytyy siis muistaa kerätä energiaa luonnostakin.

Blogin kirjoittaminen on ollut mielessä jo pitkään. Se, mistä kirjoittaisin, on kuitenkin ollut hakusessa. Poikaystävä ehdotti, että kirjoittaisin puutarhablogia. Totesin, että takapiha on sen verran pieni, ettei juttua varmaan riittäisi. Niinpä en rajoita kirjoituksia minkäänlaisten raamien sisään, vaan kirjoitan juuri siitä mistä tuntuu. Tervetuloa seuraamaan elämää harjulla!

– Kaisa