Vuodenvaihteen mietteitä

Paljon on tapahtunut kevään jälkeen, jolloin viimeksi kirjoittelin. Odotettu kesä tuli, kesäloma vietettiin Suomea autolla kierrellen, Virossa reissaten ja kotona nautiskellen. 

Puutarhan sato ei ollut täysin odotusten mukainen, koska säät olivat, no mitä ne nyt olivat. Chilit ja tomaatit olisivat vaatineet kunnon kasvihuoneen menestyäkseen. Yrtit ja kesäkurpitsa sen sijaan viihtyivät takapihallamme, ja niiden tuotoksista päästiin nauttimaan ihan mukavasti. Puuttuvan lämmön johdosta into puutarhan hoitoon kuitenkin hieman lopahti loppukesästä, jolloin puutarha olisi varmasti vaatinut eniten huomiota. No, ensi kesänä sitten uusi yritys, toivottavasti sää on suotuisampi kun menneenä kesänä.

Suurin pieni mullistus, joka ilmoitti tulostaan elämäämme vuonna 2015 on kuitenkin vielä masussani kasvava vauva! Loppumetreillä ollaan odotuksen suhteen, laskettuun aikaan on reilu kolme viikkoa. Vaikka viimeksi neuvolassa käydessä lääkäri totesi, ettei merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ennen laskettua aikaa ole, uskon sen kuitenkin koittavan ennemmin kuin myöhemmin! Saa nähdä, kumpi voittaa ennustuksellaan, moderni lääketiede vai intuitioni. Koittaa synnytys milloin hyvänsä, odotamme sitä jo jännityksellä, joskin rauhallisin mielin. 

Vuosi 2016 tullee siis eroamaan hyvin paljon vuodesta 2015 ja kaikista sitä edeltävistä. Ajatuksena onkin kirjailla blogiin muistiin tuntemuksia elämän ehkäpä suurimman muutoksen tullessa elämäämme. Tästä se lähtee!

Kaisa

Mainokset

Ensimmäinen

Kevään tullen tekee aina mieli aloittaa jotain uutta. Arjen ollessa tasapainoilua työn ja muun elämän välillä, pulpahtelee ajatuksiin ideoita siitä, mitä haluaisi tehdä, saavuttaa tai ainakin aloittaa. Ajan antaessa myöden, ajattelen aina. Hölmöä, sillä oikeastaan kaikessahan on kyse siitä, että järjestää aikaa niille asioille joihin aikaa oikeasti haluaa käyttää. Helposti sitä tulee huomaamattakin käytettyä muutenkin rajallisesta ajastaan tunteja merkityksettömiin juttuihin. Miksei panostaisi asioihin, joista saa iloa, energiaa ja hyvän olon tunnetta. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän sen.

Reilu kuukausi sitten kirjasin työpaikan itsensä johtamisen valmennuksen yhdeksi tavoitteeksi ”En elä viikonloppuja varten”. Kun ajattelen elämääni taaksepäin, on työvuosieni aikana ollut jaksoja, jolloin työ ei ole juurikaan tuottanut elämään positiivista sisältöä ja työviikkojen ykköstavoitteena on ollut saavuttaa perjantai-iltapäivän kotiinlähtöhetki. Tilanne on nyt huomattavasti valoisampi, mutta siitä huolimatta haluan keskittyä tekemään arjesta enemmän juhlaa.

Tänä keväänä, kesänä ja toivottavasti loppuelämän ajan, aion tehdä asioita, jotka piristävät ja tuottavat iloa arkeen.

Suunnitelmia on jo. En malta odottaa, että lumet sulavat ja voimme aloittaa takapihan laittamisen kesäkuntoon. Kukkia! Yrttejä! Vihanneksia! Chilin taimet kasvavat jo ikkunalaudalla. Kuntosalikortti löytyy, ja koska matka salille mitataan sadoissa metreissä kilometrien sijaan, ei ajan niukkuus voi olla esteenä hyvän olon hankkimiselle hikiliikunnalla. Kodin kupeesta harjulta löytyy metsäistä aluetta, jossa koira liikkuu enemmän kuin mielellään. Täytyy siis muistaa kerätä energiaa luonnostakin.

Blogin kirjoittaminen on ollut mielessä jo pitkään. Se, mistä kirjoittaisin, on kuitenkin ollut hakusessa. Poikaystävä ehdotti, että kirjoittaisin puutarhablogia. Totesin, että takapiha on sen verran pieni, ettei juttua varmaan riittäisi. Niinpä en rajoita kirjoituksia minkäänlaisten raamien sisään, vaan kirjoitan juuri siitä mistä tuntuu. Tervetuloa seuraamaan elämää harjulla!

– Kaisa